[I.] Kirotun lapsen tuore veri
N?in mietin hiljaa yksikseni
Se on surma naisen surma
Ei ole kuolema urohon
Kun vieras jakaa
Harhojaan
Rukoillen myy vapauttaan
Saasta maatukoon
S?rkyk??n henki
Multaan tukehtuu harhojen renki
[II.] Mieli musta murheen jakaa
Ei anna kultaa, ei hopeaa
Yksin kulkee p??ll? pahan maan
Vieden k?rsimyksen mukanaan