Katsomme ulos, näemme pimeää
Lohduttaudumme sanomalla, että eilen oli pimeämpää
Puhumme kuolleiden kanssa kuolleilla kielillä ymmärtääksemme
Paljonko aikaa on jäljellä, onko loppumme jo lähellä
Olemme valmiina seuraamaan jokaista, joka julistaa sanaansa parvekkeelta
Auliina joka kerta luovuttamaan verta kastelemaan uusien utopioiden juuria
Sillä eihän kukaan usko tarttuessaan miekkaan valtakuntansa olevan huomenna pelkkää hiekkaa
Rytmi tarttuu herraan, työläiseen ja loiseen
Se on tanssi äärimmäisyydestä toiseen