Ameeba - Illo lyrics

Tulin ja lähden, täällä olon olen läsnä tuli ja lähde, pään päällä käsi palaa tässä tuuli ja tähdet, enkeli hangessa elää selällään kuulit ja nähnet, enkeli hangessa elää selällään juuret ja jäljet painuu läpi roudasta kun tässä maataan juuri nää jäljet selkäranka sekä kantaa että kaivaa läpi maasta, läpi maaston, pimeydestä, imee metsä itsellensä, puhu itsestä, puut itsestään taipuu maata kohti kuulin että lumi peitti sun vartalosi maailma virtaa kuin varma joki kyllä kylmä opettaa, vanha tosi varmaan osin totta kun silmissä sumenee, silmissä tummenee kun lumen uumenet heijaa silmissä uudelleen, ja uudelleen kyllä sen kuun kuule kun kuuntelee auki, auki, hanki, hanki ja unohda huumeet, ja kuuntele kun kuu puhuu sun juurille auki, auki, hanki, hanki ja unohda huumeet, ja kuuntele Sauna on ihminen, ihminen on sauna sauna**a syntyi kansa, kansa**a kasvoi sauna sen tietää kun iso selkä sykkii kohti korpea tietoisuus pyrkii nyrkkiin puristettu psyyke irrottaa otteensa kun vanha kansan yrtti nostattaa veren päähän, purkautuen pupilleihin maailma hyppii ja heittäytyy tänään haloleikkeihin nyt näkee saunan ihmisenä, sydämen kiukaana kivisenä kauhan voimana ja tiedon vetenä, tuli poikana, lähteen miehenä itse nimisenä, niin ulkona kuin sisällä oppi on oppia kiittämään sitä ihmettä joka tapahtuu niin sauna**a, aivan niinkuin kehossa kohti miehuutta, koko kansan kehdossa löytää elonsa, sadan asteen tulikasteen levossa kohta kiehu ja keinu lotus-asennossa lakea hymy ja syvä katse, raajoissa, selässä paloarvet initiaatioriitti löysi kaupunkilaisen Ja niin hiljaista että kerrankin kuulet mitä sanotaan hiljaisuudesta ajatukset kuultavissa vaivatta seitsemän kuudesta tuuleton yö, tähdet ja muutenkin, jopa kuulet mitä tunnet kerrankin todessa läsnä ja todella tunnet etkä vaan luule pakkasen keskellä, luonnon polvilla, kuun valossa tuun sanomaan ihmisen rauha**a eheempi elää, hyvät jutut talossa lämpimät kynttilät sekä muutama luminen enkeli piha**a huuto metsän ytimeen kaikuineen, vaan ei vihasta kiuas sihaltaa hiukan, joutuu vastaan hiellä hiukan vettä ulos ja sisään ainakin tuhannen yhden tilkan verran ja siitä jopa humallun kerran jos toisenkin silloin tällöin jotkut toisetkin tietää mistä puhutaan kun poistuu mielestä loisetkin kun se autuus valtaa olemuksen, hetkeksi hetkessä ulkona on yhtäkuin sisällä eikä sen enempää minä kuin sinäkään ainoo mikä on läsnä on vaan olo, ikään kuin jumalan läsnäolo kuin samaan aikaan kaukana muualla sekä nyt ja tässä