Mä muistan Pehr Evindin ja Carl Gustav Emilin. Mä muistan Kaarlo Juhon ja Lauri Kristianin. Mä muistan myöskin Kyöstin ja Riston ja Juho Kustin. Mä muistan Urho Kalevan mut yhden aina unohdan. Mauno Henrikin yli pyyhkisin. Hän ei tiedä mitä kohtuus on. Hän on kohtuudessaan kohtuuton! Minäkin olen kohtuullinen, mutta kohtuullisen kohtuullinen. Mauno ei tunne rajojaan, hän on äärikohtuullinen. Kun tiukka paikka tulee, niin nousee pitkä jätkä. Hän on Mauno Henrik Koivisto, hän sanoo: jyrkkä ehkä! Mauno Henrikin yli pyyhkisin. Hän ei tiedä mitä kohtuus on. Hän on kohtuudessaan kohtuuton! Jos mä nyt ryhdyn jotain sanomaan niin kohta taasen tulkitaan että tässä olisi ryhdytty jotain ehkä vähän sanomaan.