Kun äiti herää repi taivailta rannat kynsi kantta kirjavaa hehkussa kiirastulen sielunsa pelastaa inehmon raivaa laava**a kastaa sulaa rautaa nieluun kaataa [kertosäe] kunnes taivas meidät erottaa en kasvanut tulessa turhaa mikä olisi kauniimpaa kun nopea lähtö kun äiti herää käskee väeksi tuulet nostaa vedet mantereet alhaisin saasta menneen tahranneet pyhien tekojensa herjaamat itsensä emon surmaamat