Houreissa kiroissa riipivän kauhun se koruton virsi niskasta sahatun se routaan kutoo kanteen kuoleman kenttien karrelle kituu meressä liekkien kylmien houreissaan arkana irvistellen kituu suoliaan naaraten pakoon ryömii kuolemaa kerran kipua parahtaa raukeana korahtaa kalmanauer helmoihinsa paimentaa [kertosäe] on VI riivaajaa VI katkottua raajaa ja VI päätä tuijottaa katsoo suoraan sieluun on kuusi mestaajaa niistä kuusi man*lle kastetaan kun kuusi murhaajaa sinua tuijottaa ja polvistat viimeisen kerran