Kourissa raskaan pimeän kivet kipuja jauhaa suruista hilja kehräten huntua kirojen kantaa kalpeana kirnuaa harsoon kietoo hulluuden irti laski horroksesta taas raivaa rauta murheiden [kertosäe] ei sammu koskaan aura musta ei mikään tapa, ikävää ei risti anna pelastusta vain katkeruuttaan häpeää kulkee kanssa pahojen sydän pelkkää routaa saapuu lauma**a petojen niittää rauta murheiden