Makasin lattialla ja kirjoitin kynällä. Silmiä kirveli väsymys mutta tuloksiin tähtäsin. Minun oli määrä kirjoittaa lyriikkaa, mutta turvauduin lauseisiin jotka tuskin mitään tarkoittaa. Valot kasvoissa, takaa tulee ihminen, nostokurjen takaa Mies jos ollaan tarkkoja. Olen nähnyt hänet ennenkin, hänen nimensä on uskomattoman valmis. Mishka ei usko ollenkaan, sellainen rubiinirintainen mies. Jerkunen ei vastaa, krhm. Kysymyslauseet herättävät vaikutelman ontosta puunrungosta. Jerkunen ei ole mikään "jermunen". Hän antoi ka**in tyhjiä pulloja kauppaan vietäväksi. Sedän molemmat silmät ovat lasia. Toinen silmä on auki kun toinen silmä nukkuu. Makaan sisällä ja katson veistosten kulkua: (rahat sotkuista mustetta / luut hauraita keksejä / kirjavarastossa on pahvinen kruunu) Tiliotteen saa pyytämättä. Ennen oli pyöränpaikatkin isompia ja kerrokselliset asiat - kuten housut. Oikotie on vielä kesken. Kompa**i välähti silmissäni. Vielä on siviiliääni VKKsenä. Jokin korento jota ei muuten jaksaisi kantaa. Niin... sellainen on Neulainen Jerkunen.