merisuola luudanvarsi lamppuöljy ja hopeiset kynttilät kun luola viettää alaspäin olet jo salaisuudessa kun et puhu kohtaat vain omia et muiden ennakkoluuloja siten kasvat meihin se on pakko ja vaikeinta me vihimme sinut ja mistä luovut sen tilalle annamme muuta me säädämme ihmismielen eri liek**e tänä talvena enemmistö pyrkii vähemmistöksi se melkein jonottaa joko saa antautua ja luudanvarren yli astua ei suojelee itseään muualle vihitty vieraan sängyllä ei imevää sääski ja ketä komennetaan haluaakin sitä irtaudu ytimestä josta ennen sait elinvoimasi tai tokenee huumattu karhu kun sen olalle nostetaan kätesi olet riski ellet samaa mieltä tässä on sinulle kynttilä jos puhut joku takanasi hiihtää vaikka luulit hiihtäväsi viimeisenä jos puhut rakkaasi kenkään ilmestyy hius ja keittoon liuos häån kärsii jos huultesi sinetti murtuu sitäkö sinä haluat on uponnut manner luvattu maa harvoin alkuunsa ulottaa varaudu paljoon ja vaikenemaan kun sinut vihitään meihin mukaan luen sinulle oikeutesi kun astut luudanvarren yli ennen kuin alttarille kannettu ruoka pilaantuu polvistu sitoudu kuuntele vaikene