Tiedäthän sen tunteen, kun seinät kaatuvat päällesi ja vaikkei raunioista kuulu valitusta, ei kipu silti ole poissa ja jotkut sillat meidän on poltettava tuhkaksi jottei se minkä tiedämme kuolleeksi seuraisi toiselle puolen Eikä tämä kaupunki tarjoa sympatiaa käskee korvaamaan särkyneet ruumiinosat uusilla ja särkemään ne uudestaan Mistä tunnet sä ystävän? löytyy viereltäsi hän, ja paljon enemmän nyt sen ymmärrän Emme käännä aseita toisiamme vastaan emme koskaan toisiamme vastaan Tämä kaupunki ei ala mistään eikä lopu mihinkään joten yrittäessäni juosta pakoon päädyn vain syvemmälle sisään Aina ei ole mitään, minkä vuoksi taistella mutta toivottavasti aina joku, jonka puoleen kääntyä kun tämä kaupunki uhkaa varjoillaan tämä kaupunki ei anna unohtaa.