Mihin sä laitoit sen, särkyneen sydämen sen jonka sulle kauan sitten annoin Myöhemmin oivalsin, niin turhaan sen lahjoitin ja turha myös lienee vala jonka vannoin En sulle kuitenkaan suutu, en pikku virheisiin puutu kun ei se miksikään muutu, kun vain maata alla jalkojes palvon Nyt ylös katseeni luoden, ja vähän toivoa tuoden kun jälkeen niin monen vuoden, kuin vanha hellapoliisi valvon Kenelle kirjoitin tuhansin kirjaimin, kirjeet ja kaikki kauniit postikortit Luulinko auenneen oven sun sydämeen, vai luulinko että aukee taivaanportit En sulle kuitenkaan suutu, en pikku virheisiin puutu kun ei se miksikään muutu, kun vain maata alla jalkojes palvon Nyt ylös katseeni luoden, ja vähän toivoa tuoden kun jälkeen niin monen vuoden, kuin vanha hellapoliisi valvon Mihin sä laitoit sen, särkyneen sydämen sen jonka sulle kauan sitten annoin