Maasta olen tullut sekä maaksi minä tulen Näiden välissä maamiehenä rauha**a elelen Kerran kera aamun kumma hahmo saapui luokseni Kertoi tänne tulleensa vaikk' minun vuokseni On ajatuksensa järkeä vailla, kulkee mannuilla ja mailla Tekemättä työtä kääntämättä peltoa Miten tuo voi elää ilman mitään pelkoa? Hän kulkee kylät kaupungit, vaikka saapuis hornaan matkoiltaan, saisi soitollaan tarinoinnillaan piruparatkin juhlimaan Hän soitti laulunsa ja lähti nopeasti kuin lentävä tähti Riemu kun loittoni tietä pitkin tartuin lapiooni ja itkin Aamunkoiton huilumies viihdyttää maailmaa, soittaa vaikkei ympärillään yhtään kuulijaa Yli vuorten, läpi laaksojen ilman kantamuksia, kulkee näkemättä vaivaa tuntematta tuskia