Marraskuinen hämärä ilta Tuulen viima tuntuu luissa Kuu pilvien raosta näyttäytyy Valaistakseen lyödyn ruhosi Joka häpäisty on useaan kertaan Ja jonka lyöminen ei ole vielä ohi, sinä rukoilet Kuningas, johtaja, pelasta meidät, auta Väitit meille olevasi Jumala Pyhän luostarisi pihamaalla Olet läpi seivästetty Ja tikari teräväkärkinen Luittesi väliin työntyy Pimeän ruhtinaan käskystä Sydänversi vuotaa hopeamaljaani Suljet raskaat silmäluomesi Hyvästelet ympäröivän tuskan maailmasi Paskapuheitanne ei jaksa enempää Tekopyhyyttänne ei jaksa enempää Vain harva teistä selviää Katsokaa ja vapiskaa Kun sytytämme luostarinne palamaan Kun sytytämme kirkkonne palamaan Katsokaa ja vapiskaa Kun ylistämme pimeyden herraa Katsokaa ja vapiskaa Kun sytytämme luostarinne palamaan Katsokaa ja vapiskaa Kun ylistämme pimeyden herraa Katsokaa ja vapiskaa Kun sytytämme kirkkonne palamaan