(Juha Lehtovuori) Miehet tyns tehtyn palaa kotipihaansa Jo melkein kaiken nhtyn ne juo taas pyhn vihaansa Ja naiset lapsineen syrjss seisovat Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat Ja kaikki toisensa tuntee Turhat lauseet unohdetaan Heit jotka poispin kulkee Niin tuskin kaivataan SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN TALOON VARRELLE RAUTATIEN PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN TALOON VARRELLE RAUTATIEN MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN JOS SINNE M AINA JN Ja sanaakaan ei sanota, sen kaikki tietvt Eik armopalaa anota, saa unohdus pelkvt Ja kaikki toisensa tuntee Turhat lauseet unohdetaan Heit jotka poispin kulkee Niin tuskin kaivataan SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN TALOON VARRELLE RAUTATIEN PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN TALOON VARRELLE RAUTATIEN MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN JOS SINNE M AINA JN Miehet kotiinsa poistuu, vaimoihinsa nojaten Nytelm pivittin toistuu laskee aurinko sen muistaen Vaan yksi pieni poika J pihaan seisomaan Hn katsoo kiskoja noita Ja lhtee kulkemaan SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN TALOON VARRELLE RAUTATIEN PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN TALOON VARRELLE RAUTATIEN MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN JOS SINNE M AINA JN SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN TALOON VARRELLE RAUTATIEN PYSTYY KYLMN HILJAISUUDEN VAIN JUNAN PILLIT SRKEMN SIELL ASUN, SINNE M SINUT VIEN TALOON VARRELLE RAUTATIEN MUT MIST LAULUN LYDN UUDEN JOS SINNE M AINA JN