Siitä aikaa on kun hänet viimeksi näin taitaa olla jo kymmenen vuotta niin monta vuotta on pyörinyt maailma tullakseen taas paikoilleen Heti tunsi mut hän, vaikka kertovat vuosien paljonkin mua muuttaneen niin Näin hänen hymyilevän mutta näin myöskin poskelle vierähtäneen kyyneleen Ja hän kuiskasi kuin ohimennen vielä kaivannut oon sua niin muistatko kun silloin ennen aina yön yli valvottiin löydettiin yhdessä aamu Siitä aikaa on kun hänet viimeksi näin silloin kun liekkimme sammui vaan tahdoin taas niin hänet syliini painaa, sormet hiuksiinsa kätkeä taas vaan niin monta vuotta on pyörinyt maailma jättääkseen jälkeensä paljon Ja taas syttyessään liekki polttaisi kaiken sen mitä minulla on Ja hän kuiskasi kuin ohimennen taas joutunut oon lähtemään muistatko kun silloin ennen sinut sain syttymään minä aina Vielä tahtoisin olla mä kuin purjelaiva joka kulkee vain tuulien mukaan kartat ja kompa**it mereen vaan heittää ja luottaa kohtaloon vaan Ja hän kuiskasi kuin ohimennen en sitä oikeaa löytänytkään muistatko kun silloin ennen oli helppoa niin vielä uskoin myös elämään silloin