Mä ruuvaan irti sydämen, Rennosti taskuun heitän sen. Mä säädän jalat kulkemaan Paratiisiin ihanaan: Toiveitten tunkio, sielu tuskiemme. Mä tiedän sen ja kuljen vaan Läpi satumaan. Mun omatunto janoaa Puhdasta ruumista päälle maan. Mä syötän koiralleni sen Omatuntoni hiljaisen. Autuus on hiljainen, tunne tunnoton tää. Mä tiedän sen ja kuljen vaan Ja kupla kimaltaa. En kuule (en kuule), en näe (en näe), Olen puhdas ihminen. Ei mua lankeemaan saa Tuo lanteitaan värisyttelevä nainen. Mä pelkään (mä pelkään), se tulee (se tulee), Syö minut jättiläishampurilainen. Mä pelkään (mä pelkään), se puree (se puree), Jalostamani raakalainen. Mä pelkään (mä pelkään), se tulee (se tulee), Syö minut jättiläishampurilainen. Mä pelkään (mä pelkään), se puree (se puree), Jalostamani raakalainen. On pelko harhaa, pois sen saa Kuka vaan, kun omistaa. Ei materia tuskaa nää, Ei vuoda verta teräspää. Ihana elämä! Tyhjä, täydellinen. Mä tiedän sen ja kuljen vaan Läpi satumaan Ja kupla kimaltaa.