Olin itekki vähä omituinen lapsi Ja muutun tästä vartmasti omituisemmaksi Mua kiusattiin, siks elin mielikuvitusmaailma**a Ja sain kuulla siitä vielä lukiossa No yhes vaihees olin sitte niis tiiätkö "piireissä" Ku lensin niistä ulos niin yritin monta vuotta takas päästä Onneks löysin mun oikeet ystävät ja niissä piireissä Ne puhu meistä et: "Eiks ne oo niitä?" No kai se tarkotti sitä ettei oltu samanlaisii Ei pelattu jalkapalloo vaan skeitattiin Ei luettu koulukirjoi vaan leffoi tehtii, ja soitettii Jotai omituista rytmimusiikkii Kuule, maailma on aika pieni vielä koulussa Vielä ylioppilasjuhlis luokan priimuksen pitämässä puheessa Sun elämäs ei oo vielä lopussa, se on vasta alkama**a Kertosäe: Hei hei hiljainen poika Sä et oo sen huonompi jätkä ku muutkaan Hei älä kuuntele noita, jotka sulle kadulla kaikkee huutaa Hei hei hei ujo tyttö, sä et oo sen huonompi likka ku muutkaan Hei älä kuuntele noita jotka sulle kadulla kaikkee huutaa Kyllä lapsi voi olla lapselle julma Ja siinä hommas piilee semmonen pulma Ettei vanhemmat nää mitä koulun pihal tapahtuu Eikä välttämättä huomaa jos lapsi suruun hukkuu Mut voin antaa yehn helpottavan tiedon: Joku päivä koko tolle kuviolle naurat. Sen vannon Kautta kiven ja kannon, sen vannon