Istutimme omenapuut valvoimme tuhannet täysikuut enää en hengitä reikää jäiseen ikkunaan koputa, oveen yksinäiseen jälkeen pakkasten Hänen hymynsä pehmeä kaari tuo kuin sumussa saari, uin sen luo valokuva**a nainen pyörineen muodista poistuneine hattuineen kihlattuineen Näen kaiken, kaiken Kaunis kuolema, lehdet on silattu jäällä kultaista sadetta pääni päällä joko ymmärrän mitä se opettaa osasin alkaa... osaanko lopettaa? En silloin tajunnut kaiken nääntyvän en tajunnut kaiken loppuun kääntyvän enää en koputa oveen yksinäiseen jälkeen pakkasten Lehtien sea**a kulkien kellarin ovia sulkien ajatuksin linnut saatellen kaikkea kaunista ajatellen pitkälle matkalleen Ja näen kaiken, kaiken Kaunis kuolema, lehdet on silattu jäällä kultaista sadetta pääni päällä joko ymmärrän mitä se opettaa osasin alkaa... osaanko lopettaa?