Eino Antiwakki - Poika lyrics

Mantereen kaukasilla kasvo poika rauhas hiljaa. Tarina pojasta. Aa, jee jee, jee jee, jou, jou. Mantereen kaukasilla kasvo rauhas hiljaa. Lapsi osti kaupast viljaa, teki ruuan, perhe söi ku lautasilta. Perhe köyhä, lapsi tunnit treenas nyrkeil rautasilla. Kävi pöllimässä rahaa aina salaa kaupast illal. Rahoil osti porsaan, josta ruuaks saatiin maukast lihaa. Ja ku perhe oli kyllänen, ni saatiin rauha himaan, ku perheen isä sairaan, eikä ollu aina kivaa. Poika kylält kävi varastamas lääkkeit paidan hihaan. Tunsi aina vihan, koska kanto taakkoi painavia. Koulus aina pihal, paitsi osas soittaa haitaria. Ei ollu aikaa kavereille, koska sairas faija himas. Harvoin hymyili tää poika, koska kaikki aina pilal. Poika tapas tytön kylällä, johon se rakastu. Se halus keksii ensin isän tautiin jonku ratkasun. Se duunas itsellensä teräaseen pellistä, puukotti faijan kuoliaaks ja nyt se istuu sellissä. Taakka on pudonnu kokonaan tän pojan hartialt, mut arpia kantaa ja tuskanhuudot kaikuu vankila**a. Perheelle ei oo ruokaa kukaan hankkima**a, joten äidin täytyy kerää joka ainut lantti maasta. Joskus äiti lähettää pojalleen vielä kirjeitä, mut poika ei voi antaa itelleen anteeksi virheitä. Poika vastas äidilleen, ni äiti ei vastaa enää. Poika on yhtä ku kuollu, äidil ei oo lasta enää. Tää on tarina pojasta, nous allikosta ja ojasta. Selvis elämäst kovasta ilman vanhempaa opasta. Tää on tarina pojasta, josta voidaan ottaa mallia. Vaik joskus on harmia, tien pojal on suoras hartiat. Tarina pojasta, nous allikosta ja ojasta. Selvis elämäst kovasta ilman vanhempaa opasta. Tarina pojasta, josta voidaan ottaa mallia. Vaik joskus on harmia, tien pojal on suoras hartiat. Poika tunsi piston rinna**a viimein, kun pääsi linnasta, ja halus tapaa perheensä jälleen huolimat hinnasta. Pojal ei ollu kolikoit ja ruoka ei ollu ilmasta. Oli aika hiljasta, poika alko juomaan kirkasta. Poika sai töitä, mut se sai potkut samas firmasta, koska se joi liikaa. Juominen haittas sen toimintaa. Poika tajus, miten elämä meinas luistuu raiteilta. Joka ilta se mietti sen isää, asioit vaikeita. Joka ilta se mietti sen perhet, asioit haikeita. Kuuli sen perheen äänet yhä sen päässä vaimeena. Teki usein duuneja, työnantajina puoskarit. Välil ne huus pojalle ja välillä puhu ruoskaki. Poika mietti: "On sitä ennenki noustu suostaki." Se treenas yhä kuntoo ja välillä tykkäs juostaki. Viimein sille tarjos turvapaikan munkkiluostari. Ne katto, että: "Voidaan saada hyvä poika tuostaki." Tää on tarina pojasta, nous allikosta ja ojasta. Selvis elämäst kovasta ilman vanhempaa opasta. Tää on tarina pojasta, josta voidaan ottaa mallia. Vaik joskus on harmia, tien pojal on suoras hartiat. Tarina pojasta, nous allikosta ja ojasta. Selvis elämäst kovasta ilman vanhempaa opasta. Tarina pojasta, josta voidaan ottaa mallia. Vaik joskus on harmia, tien pojal on suoras hartiat. Muutama kuukaus eteenpäin, ni äiti ettii koittaa, ettii poikaa. Poika luostarissa treenaama**a uusii tekniikoita. Poika saanu luostarista uuden elinvoiman. Se haluu viettää siel koko elämän, kiinnostaa merivoimat. Äiti saapuu luostariin ja näkee pojan pellolla. Poika näyttää äidist samalta ku viime kerralla. Äiti ottaa askeleen ja menee rohkeest halaamaan. Sen mielestä on kamalaa pyytää poikaa kotiin palaamaan. Poika tapaa perheensä, kaikist tulee taas ystävät, mut silloin poika herää unesta kylmästä tyrmästä. Se tajuu, et se ei oo päässy sieltä vielä vapaaks. Ja se vielä makaa saman tyrmän sängyl monen vuoden pääst. Poika ei voi muuttuu, toivoo, et: "Päivän paremman huomen nään." Koska se on tuomittu murhasta ja se varmaan kuolee tääl. Tuomittu murhasta ja se varmaan kuolee tääl.