Mun musiikil ei oo rajoja, ja jos on, ne pyörii välillä elämän, kuoleman ja koston. Mulle elämän ja kuoleman raja on lähes olematon. Ensin on pimeys, sitten on valoa. En pysty viel erottaa valon seast paljoa. Säteet tuo valon, ne taittaa mun silmiin. Must tuntuu, et pystyn kurkottaa pilviin. Tuska on ohi, enkä tunne enää kipua. Elämä alkaa mun ohitseni lipua. Stressi on poissa, en tunne enää pelkoa. Viimein joku liikuttaa pimeyden verhoa. Sillon mä nään ne takana versojen keskellä kauniitten isojen perhosten. Joet ja valtavat niityt, ja taivaanrantaan nyt aurinko piirtyy. Olo on kevyt, oon kuin transsissa. Seuraan vaan kauniitten lintujen tanssia samalla, kun jatkan mun viimeistä matkaani. Matkalla tapaan myös kaikki mun rakkaani. Purojen ääni on kaunis, ja niityillä juoksi yksi valkoinen kauris. Se symboloi sitä, et oon viimeinkin vapaa. Mä suljen mun silmät, jään niitylle makaan. Ilman raikkaus, se tuntuu joka puolella. En pelkää mitään, jos tälläst on kuolema. Nään pienen tytön, ja se mua moikkaa. Se on enkeli, ja tuolla mulle Jeesuski moikkaa. Lähden kiipeämään noille vuorille korkeille, kohti ylöspäin aina taivaan porteille. Matkalla tapaan myös muitakin nuoria. Ne jakaa tarinoit mulle, miten kuolin. Vaik mua itkettää, ne sanoo: "Turha pelkää. Oot taivaa**a, tääl ei kukaan käännä sulle selkää." Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Jokanen käy tän matkan läpi joskus. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Jokanen käy tän matkan läpi joskus. Kuolema on sana, kuolemaa pelätään. Kuolema vie pois arvokast elämää. Kuolemaa ei kukaan uskalla kohdata. Kuolema tuntemattomaan johdattaa. Kuolema ohjaa, se vie meidät pois täält. Me toivotaan, et moni kuollu vielä ois tääl. Kukaan ei hyväksy, kun ystävä kuolee. Aina joku tekosyy, "kuoli liian nuorena". Kuolema tuo vihaa, ja kuolema tuo surua. Kuoleman edessä voi vahvakin murtua. Kuolema ei odota, kuolema ei armahda. Kuolema ei välitä, vaik seisosit vahvana. Se oottaa meit kaikkii, se väijyy varjoissa. Kuolema voi iskeä oudoissakin paikoissa. Kuolema voi tappaa montakin kerralla. Heikot hakee turvaa Raamatust Herrasta. Rukouksia taivaalle, kukaan ei välitä. Elämä voi tuntua julmalta välillä. Läheiset tukevat, kun omaisia kaatuu. Uskotaan taivaaseen, vaik ne vaan maatuu. Jea, tää biisi on omistettu niille, jotka kuoli epilepsiakohtaukseen, ku katto animea. Levätkää rauha**a, levätkää rauha**a. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Jokanen käy tän matkan läpi joskus. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Matkalla kohti tuntematonta ollaan. Jokanen käy tän matkan läpi joskus. Viisas kysyy, kuka pelkää kuolonkeskust. Antiwäkin Eino, must tuli elämän bustaaja. Näin valon ja koin valaistuksen kautta Jumalan.