Ei paljoo pidättele, ovest sisää hampaat edel Kaupungilta syyhkitty kukat suoraa sadevedest Mun ovi aukee tasan kahelle; sille jota rakastan ja sille joka mun kämpästä pakenee Yleensä kyseessä on sama yksilö Täs mun vipolaarises kahen mielentilan yksiös Mut pitää munki jossai asuu ja erehtyy vaik ois epäterveellist, kuka terveenä menehtyy Loppu ratkasut ku loppu telkkarinki vaikutus Pitäskö vaa seota ku siihe taipumus Ja heittää ikkunasta koko käenpesän veke sekä samal vaival nää vitun mainokset mun eteisest Syntyny kyllästymää vaik en oo tehny mitää Nähny suuren osan ulkomaailmast neljän seinän sisäl Ei auta muu ku nukkuu siihe asti etten tunnista ketää Ei kuolevainen voi enempää elää ( elää, elää, elää...) Haista paska minä, opettele olee, tai keksi uusi maailmanloppu nopee Venannu kahentoista apinan käymistä totee Nii soittasin itelleni et älä avaa ovee Haista paska minä, opettele olee, tai keksi uus maailmanloppu nopee Venannu kahentoist apinan käymistä totee Nii soittasin itelleni et älä avaa ovee Haista paska minä, ja minä Ja minä haista paska, minä Ha-ha-haista paska minä, ja minä Ja minä, ja minä, ja minä haista paska, minä Haista paska minä Haista paska minä Hai-haista paska minä