Myrsky tyynny ei, se on reunaton, ikuinen, ja sinne meidän kotimme ne piilee värjyen. Täällä asutaan juuret vuorien järkkyen, ja harva matka kantaa kohti levon satamaa. Milloin kaipaat tyyntä poukamaa, jossa levoton raukeaa, silloin kaipaat kättä kantavaa, sanaa oikeaa, tuulta lempeää, silloin kaipaat tyyntä poukamaa. Kun aamulla laulun muistat, tiedät: et oo täysin lohduton. Yön mereltä kantaa ääni, kertoo kuinka jatkuu joka tie. Kaikkialla on valo kultainen, tunnet sen, ja niin on ollut aina, aina tulee olemaan. Ulkopuolinen et oo kuitenkaan kokonaan, sen hehkun kun vain muistat, tiedät olevasi viel. Melko varma joka askel on, vaikka välillä onneton, usein vaikka hiukan voimaton. Astut asemiin, aina teethän niin? Melko varma joka askel on. Kun aamulla laulun muistat, tiedät: et oo täysin lohduton. Yön mereltä kantaa ääni, kertoo kuinka jatkuu joka tie.