Eläimet puhuvat täällä Aivan lähellä unta Lähellä yön mustaa Täältä eivät muistot pakene Avoimen portin pielessä Seisoo tuntematon olento Ihmisenmuotoinen, voimakas Luista tehty ja hymyilee Sinut on kutsuttu todistamaan Unohtamaan muistojen voima Laskeutumaan kuiluun Ja tuomaan sieltä Sieluntäysi elävää tulta (Mutta minä haluan tietää Mitä sanojen takana on Tämän huoneen seinien takana Syvällä lumessa, kivessä, jäässä) Otan varusteeni ja käyn Minun kirjani ja minun lihani Eivät osaa luovuttaa Tämän kylmyyden edessä Ja kuuntele tähteinvälistä laulua Että kuinka minä sinua rakastan Ja kuuntele tähteinvälistä laulua Että kuinka minä sinua rakastan Kuuntele tarkoin onko se totta (Tässä ei ole pehmeää Kuin pinnalla, sen alla Leviää tukeva teräsjää Minä toivon, niin tahdon Minun tahtoni on heikko Käy köyteni mitta vähiin Kun putoan ja olen hetken Onnellinen ja tyhjä Pitää siis lähteä kodistaan Päin ihmisen kasvojen rajoja Pitää siis pakolla todistaa Että kivi ei pala tulessa) Sanojen takana, musiikin reunalla Viipyvät vieraiden äänet Outojen kasvien tuoksulla Ei pääse tästä eteenpäin Mutta tässä lähteminen On vasta edessä, vain lupaus Ja lumi joka peittää ruumiit On unessa naisen naurua Ja kuuntele tähteinvälistä laulua Että kuinka minä sinua rakastan Kuuntele tähteinvälistä laulua Että kuinka minä sinua rakastan Kuuntele tarkoin onko se totta