ah, hän tanssii yli parkettilattian hänen hameensa tummanpuhuva hulmuaa oh, hän sekoittaa minun miehenpääni heikon kädet alkaa huitoa ja otsa hikoaa niin ja katso, on juhlat loppuneet me kävelemme keskikesän kukkivaan puutarhaan kuinka hän katsoo ja vaatien koskettaa se tapahtuu taas vuosituhanten malliin naisolento haisee hielle tahtoo itsensä uudelleensynnyttää sekaan auringonkukkien syöksymme nauraen taas yli pellon routaisen vierivät hämärän koneet mitä on ollut ennenkin eikä vieläkään lanteillasi ui seksuaalinen arki ei, en elättele kuvitelmia on arjen koura kova kohtaan keltanokkia niin, en anna tilaa persoonallesi en luottamukseen perustuvaan ihmissuhteeseen minun pesuaineääneni, minun voideltu muotoni puhut hölmöille ja annat minun odottaa mutta voi, kun tanssit yli parkettilattian johtaa Mantovani rotumuistin orkesteria laula sinä vaan et tarvitse ketään jonkun toisen korvaan laula että tahdot