Auringon ympäri vaellamme, kuu meidän yllämme tanssii, hämärän olennot oppainamme, neuvonantajat viekkaat. Kudomme valosta kuun alastomuuden niin kirkkaan. Hitaina kierivät päivien pyörät, me virtaamme aja**a näin. Portilla yön odottaa siellä, vieläkin siellä, hän, joka minut omistaa. Ja joka kaupunki auringon on, kun sinä viivyt vielä siellä, ja joka päivä on ensimmäinen, kun unen sisässä havahdun uuteen. Alla muinaisen auringon on veremme puhdasta kultaa. Teiden pölyssä kultaiset naiset laulunsa itkevät ääneen. Portilla yön odottaa siellä, vieläkin siellä, hän, joka minut omistaa. Ja joka kaupunki auringon on, kun sinä viivyt vielä siellä, ja joka päivä on ensimmäinen, kun unen sisässä havahdun uuteen. Marssii virralle syntymäpuvussa saatto hautajaisväen, ja aina heille sydämen liha on ruokaa, vapaus tuoksua ihon huokaa. Ja joka kaupunki auringon on, kun sinä viivyt vielä siellä, ja joka päivä on ensimmäinen, kun unen sisässä havahdun uuteen. Ja joka kaupunki auringon on, kun sinä viivyt vielä siellä, ja joka päivä on ensimmäinen, kun unen sisässä havahdun.