Kun on aika tullut harjata hampaat lukea rukoukset ja laskea lampaat antautua yön hellään syleilyyn katsonut olet kaikkialta komeroista ja sängyn alta ettei demonisi siellä väijy vaan jokin varjoissa liikahtaa muumiverhojen takaa vainoaa juosta koetat vaan et liikahtaa paikaltasi pysty kuitenkaan se jokin sinut kiinni saa heräät hikisissä lakanoissa omaan huutoosi ja uni on poissa vaan silmiäsi tahdo et enää ummistaa levolle ei laskenut luojasi armias ei ollut, ei suojasi painajaisiltasi ei se pelasta