Kun ähärjyivät rannahan tyrskyt
Niin kahantelo vienosti soi
Kun ulvoivat syksyn myhyrskyt
Se kevättä rintaani toi
Vei maailma riemuni soiton
Ja rihintani rauhan se vei
Ja jos vieläkin kanteloho kaikaa
Niin ihiloa kaiu se ei
Soi vienosti murheeni soitto
Soi hellästi kaihoni, soi
Mut hellimmin helise hälle
Jok' murheen mun rintaani toi