Pitkinä loivina maininkeina
Mieleni myrskyt päilyy
Elämän seikkailun haaveen alut
Vain kokemuksina säilyy
Vanhenin vuosia kuukausissa
Mistä sen saatan tietää
Siitä että jos suuhuttumatta
Voin loukkauksia sietää
Siihitä että on mieleni murhe
Mun suurempi tunteeni tulta
Että jo kiellän itseltäni
Mitä ennen en kieltänyt sulta
Pihitkät kauniit aurinkopäivät
Saattavat eessäni olla
Taikka kuolema, köyhyys ja kurjuus
Kuolema tunkiolla
Merkitse mulle ei enää mi' muille
Ei mulle se merkkitapaus
Ei rikkaus, ei rakkaus, ei arvo, ei valta
Vain sieluni iäinen vapaus