Kun peittyy Kuopijon taevas mustaan piliveen
Sua Verj´mies nuamalleen tappajan ilimeen
Kun loppuu veen tulo joka ikinen kerta
Alakaa kala sen käjessä rykiä verta
Ja näen alakaa kuolonretki hirvee
Männöövät halliin ja pöllivät kirveen
Verjmies kirves käjessä ympärillesä kahtoo
Ja kaekki jotka vastaan tulloo se hetj´ lahtoo
Myös toesessa piässä hallia kää muutos kaahee
Kun Liskotytön punaset silimät aakee
Jo murtu Liskotytön alla kivinen jalusta
Se hyppäs alas ja tarttu Verjmiehen kalusta