Eli Savon synkissä metissä saeras ja irstas olio
Olj´sen nimi Ruttonalle, kuppanen otus ja sillä olj´polio
Myös ruttoo se ympärille levitti ja omia paeseita puhko
Mädät olj´hampaat sen suussa ja elämä yhtä tuskoo
Ruttonalle – pitkin mehtiä vaelteli ja turkki paska**a eleli
Ruttonalle – joetaen tauteja omisti ja haesj´ sen henki kovasti
Ruttonalle pitkin mehtiä hyppi ja paskalla pusikoessa kykki
Olj´ pervo tuon otuksen mielj´ ja ussein paskanen sen kielj´
Kaekki mualiman tauvit omisti, se niillä ihteesä somisti
Ja kasvo sen vehkeessä sienj´,vaekka se oljkin vitun pienj´
Vuan kerran yhtenä päevänä tulj´ nallen elolle loppu
Kun paese kasvo sen piähän, ni tulj´ sille kova hoppu
Se paeseen kynsilläsä puhko, vuan samalla sen piä räjähti
Ja siihen loppu elo nallen ja koko homma hetj´ kärähti