On vuojet etteenpäin männynnä, muaorjuus mielen mustaks vienynnä
On kylät muan tasalle poltettu, pellot vihreet kuravelliks tallottu
On tuhottu entinen elo raahasa, immeisillä vuan polttomerkki kaala**a
Vuan nyt loppu elo kivinen ja pannaan täätäntöön vala verinen
On vannottu vala verinen, verjvala iänikkuinen
Ku sottaan nyt joukko ryntää, on kosto vitun sulonen
Jo vuan kaekki viisuun yhtyy, riipiviin säveliin kuoleman
Ei voe kukkaan armoo suaha, ku raekaa se laalu Tuonelan
Sotavermeet kuapista kaevetaan ja kattilat miekoeks taotaan
Viittakkeet teräviks hiotaan, nuolet terävät puusta vuollaan
Ja näen alakaa kaekki olla valamista, vielä kuakit mukkaan tallista
Alakaa matka pitkä ja tuskanen, tämä viimenen taesto vappauven