Miten mä astelen salaten. Jälkeni metsässä palaen. Bensaa jälkipolville valaen. Metsäni akkuja ladaten. Mereni pohjasta nostaen. Sateesi puutarhaasi kostaen. Ensimetrisi kontaten. Surusi keskelle halaten. Uutinen huomenna vanhanen. Enää palaa en, vaan menen. Uskallan olla positiivinen. Pienien keskellä isoin. Pienen pienistä iloiten. Koska iloitsen. Pienet asiat tekee meistä isoja. Pienet asiat tekee meistä isoja. Pienet asiat tekee meistä isoja. Pienet asiat tekee meistä isoja. Minä olin jo pitkään ollut maissa. Eksyksissä. Suuntaa vailla. Päivät toisiansa ahdistaa. Et millään voinut aavistaa. Miten palasiksi laittoikaan, miten siihen vastaisit? Kun tiedustelin, mitä toivot lahjaksi. Sen täydellisyys yllättää. Ja hetkessä sitä vaan ymmärtää. Sanoit toivovasi ainoastaan, että pärjään. Pienet asiat tekee meistä isoja. Sanoit toivovasi vain, että pärjään. Pienet asiat tekee meistä isoja. Sen täydellisyys yllättää. Pienet asiat tekee meistä isoja. Hetkessä sitä vaan ymmärtää, että: Pienet asiat tekee meistä isoja.
Nauru kuuluu ja kantaa kahdestaan hyvin paljon kauemmas. Kimpoaa seinistä kaiun lailla ja saa sydämen aukeemaan. Yhteinen aamu kiireettömäs elämässä pysäyttää maailman. Sitoo sekunnit paikalleen ja pitää minuutteja vankina. Tunnit vierii, mutta aika on menettänyt arvonsa. Hengitys kultaa, tuoksu on timanttia ja kosketusta taotaan. Lainalaisuudet ei päde, tuntuu kuin olisin nosteessa. Mutta maa ei liiku ja ilma on siinä, missä viimeksi ollessaan. Sen täytyy olla jotain hyvin pientä, jota ei meinaa nähdä. Mutta jonka tuntee iholla, sielussaan, veressä, nyt ja tässä. Samaan aikaan lauletut laulut, samalla sekunnilla sanotut sanat. Yhteiset hiet, lämmöt, löylyt ja yhteen kierretyt hihat. Surut yhdessä itketty, yhteiset naurut yhteen ilmaan. Papereille kerätyt kyyneleet, olkapäille valuneet virrat. Kaikki laitettu talteen muistiin, niistä sitten rakentuu se linna. Ja kun mittaan arvoja elämässä, pienet asiat luo sen hinnan. Pienet asiat tekee meistä isoja. Pienet asiat tekee meistä isoja.