Kun taakse katson, paljon palaa mun mieleen. Niin monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Reppu seläs painan ja lenkkarit kuluu.
Kun taakse katson, paljon palaa mun mieleen. Niin monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Miten paljon pieneen elämään voi mahtuu?
Mietin millast vuosien päästä jo, harmaata päässä, ja mietin täsmääks tää mun visioon ja näänks mä?
Yht tiukkaa ku ysäril, sama jengi mun ympäril. Mun rakkaat yhä siin ja niil on hyvä siin.
Nään meidät varakkain, taskut täynnä viiskybäsii, ja päällä vaan parhaat juhlii meiän viiskybäsii.
Niin ettei kukaan poistuis täält ennen aikojaan, reippaita muksuja ja lempeit vaimoja.
Taas vaikeit aikoja, mut niistki selviydytään. Niin paljon hyvää, Masel Tov raikaa meil yhä joka pyhä.
Vietän hanukkaa, mun rivaris pumppaan sikarii, ja vähän jouluki, aamul pakko saada piparii.
Fudiskentäl laidal iskä tsemppaa pojanviikarii, ja huikeet fiilarit, ku ekan kerran polkee fillarii.
Favodivaris edelleen HSP:n kans skulaan. Näin elämän peruspilarit ne tiukasti maahan valettuna.
Kun taakse katson, paljon palaa mun mieleen. Niin monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Reppu seläs painan ja lenkkarit kuluu.
Kun taakse katson, paljon palaa mun mieleen. Niin monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Miten paljon pieneen elämään voi mahtuu?
Pitää tottuu, ei enää keikkoi joka viikonloppu. Pitää luopuu, jossain vaihees ne keikatkin vihdoin loppuu.
Eikä tarvii enää notkuu viikonloput ihan pihal, mut edelleen grillibileit Elan takapihal.
Vielki hirvees tikis, vielki jengi kutsuu Miniks. Niin paljon nähny, et mun nyyttei voi kutsuu viisastenkiviks.
Ja keski-iän kriisi, se fiilis, et pois täst rumbast. Haluun maailman läpi rundaa ku Riku ja Tunna.
Näyttää suunnan, meidän artisteille avaa ovee, et jengi voi totee Rähinän meiän ajan loven.
Ja ajat muuttuu koko ajan kohti kovempaa. Silti duunii omil ehdoil, en systeemii seuraa sokeena.
Ain ysist viiteen, en vielkään perusta siihen, ei taipumusta siihen, luulen ei oo musta siihen.
Mustan mielen vaan saa, jos myy maansa. Mä haluun nähä jäbän, joka uskals elää unelmaansa.
Kun taakse katson, paljon palaa mun mieleen. Niin monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Reppu seläs painan ja lenkkarit kuluu.
Kun taakse katson, paljon palaa mun mieleen. Niin monta hetkee, iloo ja suruu.
Vuosien jälkeen edelleen täl tiel meen. Miten paljon pieneen elämään voi mahtuu?