Mä istun vielä monta vuotta Sörkan komerossa Ne kaksi muuta makaa turpeen alla laatikossa Toista iskin takaraivoon kirveen hamaralla Ja toisen tapoin ohimennen hirvitorrakalla Sielussani tumma laulu helää: Perkele! Rannanjärvi elää! Kahleitaan voi rakastaa tyhmä ihmisparka Ja pitää niitä aarteinaan ja omaisuutenaan Vaik ne hetkeks hellittäis, ei ne kauas karkaa, Ilman niitä lentäisi kai taivaan tuuliin kokonaan
Sielussani tumma laulu helää: Perkele! Rannanjärvi elää Vaikkei mulla olis enää mitään syytä elää, Ei ole mitään kummempaa syytä kuollakaan Taivasosaa mä en saa kun mä kerran kuolen, Enkä uutta tilaisuutta Pitkänsillan tuolla puolen Sielussani tumma laulu helää: Perkele! Rannanjärvi elää Perkele! Rannanjärvi elää