Kauan sitten tai kauemmin
Kerjäläisen tapasin
Kuin koira apua anoi
Silloin nousi mieleeni
Yltäkylläinen kotini
Hyvä puoli minussa sanoi:
"vaikka jakaisit kaikkesi,
Päästäisit hänet pöytääsi,
Silti sinulle kylliksi jää"
Muistan viime sanansa:
"en voi mitään korvata,
Mutta taivas kaiken hyvittää"
Niin paikalta pakenin
Rakkaitten luo
En kerjäläisiä sentään
Kotiini tuo
Ja onneni käsitin
Näin miettien:
"laupias olen vaan en
Samarialainen"
Monta vuotta myöhemmin
Kuolinvuoteella makasin,
Kun kolme enkeliä näin
Uskoin: vievät taivaisiin
Minut sinne johdettiin,
Missä kaikki kääntyy nurinpäin
Kuin koira nyt vaellan
Helvetissäin,
Pimeästä kuljen
Pimeään päin
Ja kiemurtaa käärmeet
Kuiskuttaen:
"sinä et ole mikään
Samarialainen"