omenapuun taimi
mustan mullan
mustan ruukun
muovisissa sisuksissa
ihmisen istuttama
omenapuun taimi
katsoo ylös
kerrostalomaisemaa
kaiken yllä
isä aurinkoinen
veden välke
ja loiste sen
ja siellä alla
vain kourallinen
pohjaanvaluneita
pieniä kiviä
viimeisenä
hengittämässä
valkovatsainen
tuonen kala
onko meillä oikeus
onko meillä valta
käyttää oikeuksia
ylimmän tuomarin
ja maaäiti itkee
tummaa verta
huutaa ja parkuu
kuolontuskissaan