Stig Dogg aamulla heräsi, puhelimes naisääni tv-lupaa penäsi.
Päivä alkoi valheella, kahvin ja tupakan liiallisel tarpeella.
Kalpee naama peilissä vastas, iltainen pitsa pyrkii ulos vatsasta.
Patsasta ei Stigille pystytä pystyttää, koska on vieläkin valtiolle pystyssä.
Mut ei se mittään, Stigi voi lainaa lissää.
Ei haittaa mikkään, en oo oppinu mitään tähän ikkään.
Mut ei se mittään, Stigi voi lainaa lissää.
Ei haittaa mikkään, en oo oppinu mitään tähän ikkään.
En osaa suunitella taloutta, en osaa laulaa muutku suihkussa.
En osaa olla ajoissa, pysyn normauliuuden rajoissa näissä kilpa-ajoissa.
On Stigi ottanut oman kaistan, suunta väärä, velvollisuuksista laistan.
Tsiigaan ihmisii, palaneen käryn haistan. Viimeisillä rahoillani sikspäckin poistan.
Mut ei se mittään, Stigi voi lainaa lissää.
Ei haittaa mikkään, en oo oppinu mitään tähän ikkään.
Mut ei se mittään, Stigi voi lainaa lissää.
Ei haittaa mikkään, en oo oppinu mitään tähän ikkään.
Stig Dogg illalla uinahti, kuola tyynylle valahti.
Luomet kiini lurpahti, oli studiossa tänään liian kova tahti.
Stigi hommia puskee, taitelijan tuskaa ei tarvitse fuskaa.
Nälkä kurnii maha**a, artisti maksaa niin hyvässä kuin paha**a.
Mut ei se mittään, Stigi voi laulaa lissää.
Ei haittaa mikkään, en oo oppinu mitään tähän ikkään.
Mut ei se mittään, Stigi voi laulaa lissää.
Ei haittaa mikkään, en oo oppinu mitään tähän ikkään.