Taas kotiin illalla mä tuun.
Sä avaat heti suuren suun.
Sä kysyt missä olen ollut.
Oon kyllästynyt uteluun.
Sä koitat kiertää ja kaartaa,
mut valheilla saata en uskoo mä sanaakaan.
Sun sanat loukkaavat mua, sä olet moukka.
Mä vannon, et asiaan palataan.
Kissankarvoja! Woo-o!
Sun vaatteissa on kissankarvoja. Woo-o!
Ei alibini pidä. Kissankarvoja! Woo-o!
Sun vaatteissa on kissankarvoja. Woo-o!
Ei niille enää voi mitään.
Taas kotiin illalla sä tuut,
ja olet tuttu tuppisuu.
Mä kysyn missä olet ollut.
On sulla varmaan joku muu.
Sä koitat kiertää, mut kii ajat nurkkaan,
mut en ala vastaan väittää.
Sun sanat loukkaa ei mua, vaikka koukkuu
ja suoraa mä joudunkin väistää.
Kissankarvoja! Woo-o!
Sun vaatteissa on kissankarvoja. Woo-o!
Ei alibini pidä. Kissankarvoja! Woo-o!
Sun vaatteissa on kissankarvoja. Woo-o!
Niille mitään ei voi, ei voi.
Ei voi, ei voi.
Mul oli pitkä päivä töissä. Mä tahdoin tulla kotiin jo aikaisemmin, tiedäthän sen?
Mutta kotimatkalla mä näin pienen kissanpennun suloisen.
Se loukussa oli. En voinut muutakaan kuin mennä auttamaan pientä poloista.
Ja siinä meni tovi. Pliis beibi, avaa ovi. Mä olen pahoillani, hani, sori.
"Joo joo, tota mää en oo ennen kuullukaan."
Kissankarvoja! Woo-o!
Sun vaatteissa on kissankarvoja. Woo-o!
Ei alibini pidä. Kissankarvoja! Woo-o!
Sun vaatteissa on kissankarvoja. Woo-o!
Ei niille enää voi mitään.