Okei, elämän tarkotus on päästä nussiin Anna Abreut takaapäin,
kattoo p**noleffaa, polttaa Cohibaa,
juoda Jim Beamii ja dippailla vittu taffel-chipsei sen selälle.
Levätkää rauha**a Aids-Timppa ja Mats.
Kun mä tajusin sen, menin ihan paskaks.
Ei kukaan maksa täällä HIV:n uhreista.
Se on arkipäivästä unohduksen tulessa.
Painettu tuska, palkansaajan myötätunto.
Ja näin Seiska-lehti kuvas Timpan asunnon.
Linssi tallentaa tuskan, jota me sit mässäillään.
Korppikotka etsii uusii uhrei päiväst päivään.
Me ollaan loisia, eletään muiden surusta.
Tää on ajankuva, kuva ajan kulusta.
Aids-Timpan kärsimykset myi hetken lehteen.
Nyt sen kellastuneet kasvot kelpaa saunan sytykkeeks.
Me ollaan tunneköyhä kohderyhmä.
Paisutaan ylpeydestä, mielessämme kärsimystä.
Meidän elämä helpottu Aids-Timpan kivulla.
Ei enää etusivulla, eikä ketään kiinnosta.
"Hyvät katsojat, on jäähyväisten aika."
Niina, vähän juontokeikkaa, tavaratalojulkkis.
Taviksen kasvot kohta kulutettu puhki.
Kolme kuukaut osas asuu talossa.
Eikä mikään senkään jälkeen ole täällä ikuista.
Eikä kuulukaan, se on kertakäyttöpolttoaine.
Päivälehden sivut seuraavia varten.
Ei kukaan ota jos ei sul oo mitään annettavaa.
Vanha sanonta: "Ei vakka pärjää kannettakaan."
Jatkuvasti unohduksen tuli polttaa jalkoja.
Entinen julkkis seisoo trendiklubin jonossa.
Tavis muuttu sille kirosanast juttukaveriks.
Ja lehden lööpit ihmemaasta pelkäks paperiks.
Sit kasvot alkaa näyttää enää vaa hämärästi tutult.
Ihmiset katsoo vähän pidempään, mut ei silti mieleen muistu.
Ehkä säki oot nähny AIDS-Timpan jossain tääl.
Se on kävelevä kuollu, ei sitä kuulu nähdä.
"Hyvät katsojat, on jäähyväisten aika."
Näin tehdään lauluu haalistuneist haaveista.
Joo, tyhjiin pumpatut tääl kävelevii aaveita.
Mä oon vaan simultaani tulkki kertakäyttömaailmast,
mis kuuluisimmat löytyy Idolsist tai Jokelast.
Ei kukaan meist oo olemas, ellei kaikki nää meitä.
Sokeit pisteitä riistettynä risteiltä.
Eletään viisteillä, täytä meidät viihteellä,
väsyneil biiteillä ja puuduttavil riimeillä.
Lepää rauhas Satu Lappi, kuuluisien taivaas.
Unohduksen tulitietä uusille raivaa.
Nuorille tuotemerkki perheiden joukossa.
Markkinavoimat, myyntimies, juokse poika, tossa.
Nää näyttelijät istumas sohvalla,
ku tavikset on sekoilemas tosi-tv-ohjelmas.
Ei kai mikään pysy tääl.
Mä meen nyt ja viiden vuoden pääst kysytään,
et, "Kuka Steen1?"