Risiini visiiri, mut sateenvarjo sulaa
jätä kaikki et mitään ota mukaan.
Aamulla huolitun mut nopeasti puolitun
näist myrkytystiloista valinnu aina sen suositun.
Vuosi ku kasikuus, "poks" sanoo lasiluu
edessä lakana, takanapäin Hollywood.
Silmistä syöpyneen, näytän sulle vyöhykkeen
se helma syöpynee, ihon alle työntynee.
Sydämet sulattaa, ku ammeeseen pulahtaa
ei tätä maisemaa haukkuu voi rumakskaa.
Pieniä sieviä sieniä pilvis katseli
jäi hampaankoloon kapseli, pyöriny on akseli.
Arpinen, oon vaan arkinen tarvike
harvinainen ykssarvinen, joka hirttäyty sateenkaareen, polo.
Skeptinen, neekeri neuroleptien
tulkki tekopyhien tekstien, hänet lensi selässäni saareen, Anders.
Ja ihminen haihtuu, hammaslangaks laihtuu
ku Kiovan torin kello ydintalviaikaan vaihtuu.
Itse aiheutettu alzheimer, korteksi kapinaa
Arkhamin arkistoissa vaan historian sipsien rapinaa.
Bitumissahan, itu ymmärryksen alalla
tipu tip-laskeuman alla, mitä mä sanoin.
Hiipuu hiipuu hivuuttaa, vitutuksen sivuuttaa
ku sukupolven yli muisti kaiken tiivistää ja niputtaa.
Ja paketoi ja oi ja voi, polonium sen kaiken vois
puhtaaks pyyhkiä vois, pyllyn pyyhkiä vois.
Pyllyn pyyhkiä vois... ja mä ne myrkytin.
Ja mä ne myrkytin.
On psilo siro lopusta hehkuu elämänilo
Kasvanu kieroon, vinoks, tarttunu kieleen kinos pinoks.
Kaiken se puhdistaa, ei mitään tunnista
sataa ennustukset taivaan takaa sulattaa tän tunnissa.
Mykkänä kuin mana tyhjyys muuttumattomana
nää korpit laulaa korkealla kadonnut on sana.
Tääl kaikki on mennyttä kato galaksia revennyttä
miten pulppuaa purppuraa, alleeli pakottaa muuttumaan.
Täällä kaikkea tyrkytetty, mieli valmiiks myrkytetty
ei kylkiluusta tehty, suusta sylki ehtyy
meidän synnit pesty pois uudelleen alusta loit, valoa toit
takas pimeään jos kadota vois, oloni mun polonium.