Risiini visiiri, mut sateenvarjo sulaa jätä kaikki et mitään ota mukaan. Aamulla huolitun mut nopeasti puolitun näist myrkytystiloista valinnu aina sen suositun. Vuosi ku kasikuus, "poks" sanoo lasiluu edessä lakana, takanapäin Hollywood. Silmistä syöpyneen, näytän sulle vyöhykkeen se helma syöpynee, ihon alle työntynee. Sydämet sulattaa, ku ammeeseen pulahtaa ei tätä maisemaa haukkuu voi rumakskaa. Pieniä sieviä sieniä pilvis katseli jäi hampaankoloon kapseli, pyöriny on akseli. Arpinen, oon vaan arkinen tarvike harvinainen ykssarvinen, joka hirttäyty sateenkaareen, polo. Skeptinen, neekeri neuroleptien tulkki tekopyhien tekstien, hänet lensi selässäni saareen, Anders. Ja ihminen haihtuu, hammaslangaks laihtuu ku Kiovan torin kello ydintalviaikaan vaihtuu. Itse aiheutettu alzheimer, korteksi kapinaa Arkhamin arkistoissa vaan historian sipsien rapinaa. Bitumissahan, itu ymmärryksen alalla
tipu tip-laskeuman alla, mitä mä sanoin. Hiipuu hiipuu hivuuttaa, vitutuksen sivuuttaa ku sukupolven yli muisti kaiken tiivistää ja niputtaa. Ja paketoi ja oi ja voi, polonium sen kaiken vois puhtaaks pyyhkiä vois, pyllyn pyyhkiä vois. Pyllyn pyyhkiä vois... ja mä ne myrkytin. Ja mä ne myrkytin. On psilo siro lopusta hehkuu elämänilo Kasvanu kieroon, vinoks, tarttunu kieleen kinos pinoks. Kaiken se puhdistaa, ei mitään tunnista sataa ennustukset taivaan takaa sulattaa tän tunnissa. Mykkänä kuin mana tyhjyys muuttumattomana nää korpit laulaa korkealla kadonnut on sana. Tääl kaikki on mennyttä kato galaksia revennyttä miten pulppuaa purppuraa, alleeli pakottaa muuttumaan. Täällä kaikkea tyrkytetty, mieli valmiiks myrkytetty ei kylkiluusta tehty, suusta sylki ehtyy meidän synnit pesty pois uudelleen alusta loit, valoa toit takas pimeään jos kadota vois, oloni mun polonium.