vilja hiljaa lakoaa
näkymätön käsi puita taivuttaa
outo kohina kasvaa
varjo kohoaa metsän takaa
kesken heinäkuun helteitä
valo väistyy ja häviää
äkkiä kuumaan kesään
tulee sinistä ja pimeää
ja ennen ensimmäistä pisaraa
salama halkaisee taivaan
valtava valkoinen välähtää
ja aivan samaan aikaan
kaiken peittävää jyrinää
parempi on mennä sisään
nouse portaat yläkertaan
on ovi auki edelleen
pieneen huoneeseen
tule ikkunaan
astu lähemmäs katsomaan
tuuleen ja sateen voimaa
silloinkin oli heinäkuu
ja vaikka paljon muuttuu
jokin jättää jälkensä
viime yönä tässä talossa
ei nukuttu silmäystäkään
se oli niitä öitä
kun talon ullakon asukki
koko yön kuljeksi
se ehkä myrskyä odotti
se tätä päivää niin odotti