vuoren laella nousi savuja
vielä toiset tuhat vuotta
kansa odotti hengen paluuta
niin että unohti hyvät tavat
tappoivat sisältään kaiken pyhän
polttivat naapureiden kylät
johtajat vaihtuivat mielipuoliin
vanhat viisaat kahlittiin
ja suljettiin syviin luoliin
miehistä kieroimmat kiihkoilijat
muuttivat temppeleihin asumaan
valitsivat itselleen sopivat kirjat
ja kirjoittivat lukuja uudestaan
kultaiset viitat asuinaan
öisin heiluttivat sauvojaan
vaimojen karvakolmioiden yllä
ja pirskoittivat pyhät nesteensä
parin sekunnin sisällä
maahan kylvettiin köyhä siemen
karja ruokittiin millä voitiin
metsät hakattiin ja uskottiin
sen kasvavan vahvaksi vuodessa
kurjuus levisi kuin ruttotauti
kansa kulki kuin unessa
antoi pois kaiken omansa
temppeleihin joissa pyhät miehet
viettivät siunattua lomaansa
vaan joka päivä ja joka ilta
kuului huuto vuoren uumenista
näin kaiku haki tietä kylälle:
valistakaa te jotka tiedätte
on aika muuttaa sanat tuleksi
ja mielen pimeys valoksi
lapset oppikoon keitä ovat
vielä vapisevat nuo kelvottomat