Taivas on korkealla
maan sisällä palaa
me olemme välissä
pieninä avara**a maisema**a
voi nähdä kauas ja tarkasti
ja voimalinjojen surina kuuluu
hiljaisena tuulen takaa
pilvet kasaantuvat matalalla
varjot häilyvät aavalla maalla
niiden alla ei muita kulje
ja aika kuluu kuluttamatta
ei askeleista jää jälkeäkään
huurteiseen multaan
ei jälkeäkään
valo vaipuu alas metsään
varjot venyvät lähemmäs
on aika tuli sytyttää
kun talvi tekee tuloaan
ja lisää sieniä kattilaan
ei nukuta enää ollenkaan