Mä oon niin ankara itelleni
En kato taakse ikinä ja kelaa miten meni
Se joku ns. kipinä hiljalleen pois meni
Ku psyykkausmantraa toistelin
Mul on nyt ihan toiset syyt toimiini
Mä oon kuullu et se ois masennuksenoireita
Ettei osaa levätä, mut onks nää muka oikeita oireita?
Kaikki on okei, ei miehen kuulu olla toimetta
Voimal toteutetaan toiveita
Äläkä nyt väännä kreikasta norjaa
Mä oon oman onnen orja joo, mut vähän pitää korjaa
Must on hieno saada aikaan kaikki, mitä ennätän
Mut siinä missä rajan piti mennä
Nään vaan kaukasuudes uuden rajan
Lennä poika, antiikin paradoksi
Ak**eus ei jänistä saa kii, jää muuttuu avannoksi
Ja sinne sekaan sitä kai hukutti huolensa
Mul on kiire jonnekin, pidä paussi mun puolesta
Älä itke, meil on veliheimo
Pitää töitä tehdä, se on se elinkeino
Pidä mieli auki, vapaa sana
Ota poika paussi. Liian moni, moni, moni, moni, niin vakavana
Älä itke
Mul on ikkuna maailmaa, se on mustaa muovii
Siel siskonsa itsemurhaa kirjailija ruotii
Pehmee luoti, unilääkepurkki, aina vaa painavampi on ahertajan turkki
Onks se litran mitta desin enää vajaa? Ei voi tietää, ei nää ylärajaa
Kun kuuntelee sisintä, monta pientä ääntä piipittää
Jalat ei jaksa hiihtää, muttei ego siedä valittajaa
Ei täs oo aikaa kelaa itsetuhosesti
Mut toisaalt aikaa on vuosii lopullisesti päästä eroo elämän janosta, nostan panosta
Tunnistan kuvani sen kirjailijan sanoista, mut ei omaa heikkoutta voi vaan myöntää
Mä elän harhaluulossa, et levylle voin murheet työntää
Miten voin ottaa omaa aikaa, aika ei oo omaa
Mä en osaa, jos sä osaat ota pliis mun puolest lomaa
Hetken välähdys on elämäni seisaus, mut suunta ei muutu
Ja siit tää virren veisaus
Jostain vivusta ois vaihde vaihdettava, mä en kaihtais mitään keinoja
Mutku ei oo kaihdettavaa
Hyvää ylihuomenta, huomaan bussin kyydissä, et taas on pakko tehä jotain
Etten itse syyllistä
Syyllistän itseä, en oo tarpeeks sitkeä, ja matka-aika tuhlautuu - jotain ton tyylistä
Läksyjä lennolla, verset juna**a, kalenteri kädes, luuri korvalla päin punasta
Onnistuisko, jos mun puolesta lataat akkusi, kun ihminen on ihminen, siis itellensä susi
Ja ihminen on toiselle vaan suoritusten summa. Elämä vai sisältö? Kampi valitsi kumman
Voi kuinka pieninä palasina on taas mun leipäni mannuilla, juokse sinä humma
(Älä itke) Älä itke. (Ei me tultu tänne itkemään.)
Meil on veliheimo. (Turha tääl on vahtia itseään.)
Pitää töitä tehdä. (Mä kannan murikoita)
Se on se elinkeino. (Pitkin saloja ja soita.)
Pidä mieli auki. (Nyt mä pidän mielen auki.)
Vapaa sana. (Ja mun sanat vapaita.)
Pidä poika paussi. (Mä pidän sen paussin.)
Liian moni, moni, moni, moni, moni, niin vakavana
Älä itke. (Niin vakavana. Älä itke.)