Kun tuun sun luokses, niin mä kuljen pitkin kylmää käytävää
Mä etsin huonettasi joukosta toisten samanlaisten tietäen:
Ei täällä koskaan kukaan voi olla onnellinen ihminen
Enkä mä koskaan täysin ymmärtää voi mieltä sen mun omaisen
Mä kuljen läpi synkän joukon ja ohi kiireisen hoitajan
Kun astun numeroituun huoneeseen, sä istut hiljaa keinuen
Mä toivon, että voisin auttaa tai vain lohduttaa hetkisen
Ja että vihdoin sanat oikeat löytäisin, mutta en - mä oon vain hiljaa
Mä tiedän, ettet koskaan voi olla onnellinen ihminen
Mä toivon, että voisin auttaa tai vain lohduttaa hetkisen - edes hetkisen