[Verse 1: Joonaz]
Mä oon tehny päätöksen, ei ketään
Mä ja se puoli musta jota ei ne nää
Se joka muiden silmiltä peitetään
Se joka heitetään, mä huudan ei enää
Mä en jaksa mun valtakuntaa
Pään sisällä ikuinen talvi sataa jäätä ja lunta
Taidan olla yksinäisten vuorten herra
Niille kun kiipeen yksinäisyyteen välillä kerran
Mä halun olla yksin, kukaan ei ymmärrä mua
Voisin yksinäisillä vuorilla mökissä asua
Kaikki ihmisistä uskoo maailman valheisiin
Tuntuu et kaikki on kahlittuna valheen kahleisiin
Mä en välitä, mitä ikinä sanot musta
Varo ettet hypi liian korkeelle et kestä pudotusta
Jos halut päästä irti paineesta ja surusta
Unohda kaikki mitä kateelliset sanoo susta
Koska en mä tarvi yhtäkään ihmistä
Pärjään yksin mun vuorilla ikijäisillä
Pidän kynsin ja hampain kiinni jokaisesta riimistä
Mun kuningaskunna**a vuorilla yksinäisillä
[Verse 2: Protagonisti]
Ja taas valkenee
Biitti on niin sairas et sun naama kalpenee
Mitä sä muka tiedät yksinäisten vuorten herruudesta
Perus mesta mut silti yksin näiden nuorten keskuudessa
Entuudestaan jo tiesin et en tuu uudestaan
Näille vuorille kiipeemään ilman varasuunnitelmaa
Mun suuni servaa wäkit räppärit jos tuut mua testaa
Ne mut näkee ja lähtee paikalta uupuneina
Sil ne näkee et ne ei pärjää vuorten herroille
Minne ikinä meen, mitä vaan ikinä teen, en mee tonne
Missä kaikki räppärit vaan valehtelee träkeillään
Mä ja Joonaz pysytään aitoina vaik et kuulis ääntäkään
Noitten läpät on niin kuivia, kuivattuu maissia
Tais koittaa spittaa liian monta lainia
Aiheena vitsi, mut tää ei oo vitsikirja
Vaik ois täyteen ladattu, akust loppuu silti virta