Jos eksyn maailmasta, ja harhailen metsään pimeään
Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään
Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta
Kaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta
Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel
Oon kuullut merestä, niin kauniista. Ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa
Jos aivan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoa
Pitelin sitä taskussa, odottaen jotain suurta tapahtuvaksi
Ja silloin kuulin kaukaa laulua, kuin muistuttaisi jokin minua
Jostain jonka unohtanut olin
Kauan sitten kadotin sen
Oon kuullut merestä, niin kauniista. Ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa
Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista
Oon kuullut merestä, niin kauniista. Ja niin syvästä
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa