Sieluuni hän huokaa
muistot kyynelten.
Ne kaikuvat hiljaa,
vangiten sydämen valveen.
Aamuntähdeksi
naulittu tyhjyyden toivo
aukaisee kahleen.
Tunnen sen uudelleen.
Voimakkaan.
Hiljainen tie vapauteen,
tuskattomaan.
Mieleeni hän painaa
mustat kirjaimet.
Ne sulkevat kahleen,
vangiten sydämen valveen.
Aamuntähdeksi
nostettu kaukainen hohde
vapauttaa mielen.
Tunnen taas uudelleen.