Huurteessa kylpev?t lehdet
sanoista tyhj? suu
n?in? aamuina kes? kuolee, syksyksi pukeutuu
marras sadulle lopun laulaa ja talveen saattelee
katkeaa liike villin kiiman kun j??ss? kiemurtelee
Viel? her??tk? p?iv??n vai jo tunnetko maan
joka tuoksusi t??lt? pois vie kokonaan
?l? pelkoas n?yt?, suru kylm?ksi kitke
jos olin sulle jotain hetki vuokseni itke
On tarina kertojan vain loppua vailla
siin? suru vaeltaa kertojan kyynelten lailla
palkkioksi suruntuoja pakkasensa saa
alle ensilumen syksyn lehdet ripustaa