Neljä sielua matkalla tuormioon
Ratsastaen moottoreilla vapauteen
Meilensä myrkyttämään
Kielletyn nautinnon paratiisiin
Kääntyy ilta yöhön
Mutta sen varjot eivät raivoa kätke
Kylmän terän ihmislihaa nauttiessa
Kirkuu elämä kuolemaan vaipuessa
Kauhussa kylpee pimeä
Rukouksetta sammuu toivo
Häpäisy ja murskattu kallo
Suomalaisen suven siimeksessä
Kolem surman aamuna
Huuhtovat rannat veressä
Syntinsä työtä ihaileva
Tragedian hedelmät kerää
Järvi vaikenee mysteeriin
Ja nimensä muistaa